Kevät tulee ja multasormi syyhyää

Kun kerran olen hurahtanut kaikkeen mahdolliseen käsityöläisyyteen ja ihailen omavaraistalouksia, olen tietenkin innostunut, tosin jo kauan sitten, kasveista.

Olin siinä mielessä omituinen teini-ikäinen, että olen jo tuolloin säilönyt kurkkuja, kuivattanut tomaatteja sähköuunissa (hahaha!), neulonut villasukkia, kasvattanut auringonkukkia ja vehnän orasta -senkin uhalla, että ystävieni mielestä toimin kauhistuttavan keski-ikäisesti. Kyseinen toiminta oli hyvin ainutlaatuista ainakin omissa opiskelijapiireissäni ja minun kommentoitiin usein olevan "kuin isoäitini". Viime vuosina myös muut ystäväni ovat kuitenkin mummoutuneet eikä tämä säilöminen ja käsityöläisyys nykyisen trendikkään "slow life" -ideologian keskellä ole ollenkaan hyljeksittävää. Yhä saan osakseni tosin huvittuneita riemunkiljahduksia kutomisharrastuksestani ulkomaisilta ystäviltäni, sillä ainakin Ranskassa kutominen on vain mummojen ja yksinäisten täti-ihmisten hommaa. Entiset ranskalaiset kämppikseni halusivat itsekin oppia kutomisen käytännöllisen taidon kun viimein näkivät työni tulokset. Voinkin ottaa osakunnian siitä, että eräs ranskalaisneito innostui ja oppi kutomisesta jo nuorella iällä. Tosin opetin hänelle suomalaisen tyylin, koska en osaa ainakin Briteissä suositumpaa "mannermaista" tyyliä.

Back to plants.

Harvinainen perintökasvini Mustanmerenruusu eli torpankukka puskee mukuloistaan jälleen uusia versoja talven nukkumiskauden jälkeen:

Olen saanut Mustanmerenruusun mukulani perintönä isoäidiltäni ja kyseinen yksilö on hyvin elinvoimainen sekä lisääntymiskykyinen: pieniä käpyjä tunkee joka vuosi yhä enemmä ja enemmän. Tämä harvinainen ja vanha kasvi on erityisen helppo. Ja hienokin se on, lisään kuvia kukintavaiheesta myöhemmin. Mukulalisäämisestä innostuneena yritin kasvattaa viime vuotisen kauppa-narsissin sipuleista uusia kukkia tänä vuonna, mutta ainakin toistaiseksi olen saanut aikaiseksi vain pitkiä ruohoja. Pääsiäiseen on aikaa viikko, joten jaksan vielä toivoa hitusen keltaistakin vilahtavan.

Varsinainen työvoitto on kuitenkin ollut orkideoideni kukkavarsi ja uudet lehdet! Minulla on usean vuoden vanha orkidea ja toinen, hieman nuorempi yksilö. Orkideoista ensimmäinen on suivaantunut muutosta ja molemmat kärsivät pahoin viime vuonna tuholaisista. En ole vielä saanut kumpaakaan kukkimaan kotona uudelleen, mutta nyt uudempi on vihdoin pelkkien uusien lehtien pukkaamisen sijaan kehittänyt myös komean kukkavarren. Toivon, että tällä kertaa sitä ei syö yksikään kasvipunkki suihinsa, kuten kävi siis viime kesänä - ja ennen kuin kasvi ehti edes aukaista kukkiaan. Lyhytkin kukkien aukeaminen olisi riittänyt, koska tällöin olisin voinut sanoa, että olen saanut ne kukkimaan. Vanhempikin orkideani on jo nyt alkukeväästä pykännyt komeita uusia lehtiä, joten saisikohan sekin viimeistään ensi kasvukaudeksi aikaan viimein kukkavarren?