Hetki kesässä

Kävin pomimamassa kesällä ystäväni kanssa mustikoita. Metsä oli suurkaupungin vieressä, hiljainen. Puhuimme välillä, mutta lähinnä keskityimme poimimiseen. Marja marjalta olimme nopeampia. Vertailimme saalista, pelkäsimme käärmeitä. Tunsin itseni sukupolvien jatkeeksi, "tätä ovat monet naiset tehneet ennen meitä! Juuri ehkä samasta mättäästä?". Olin aikuinen nainen, pesästä huolehtija, vaikka ilman poikasia, yhä. Mustikkametsällä minäkään en jaksanut valittaa elämäni hankaluuksista. Kotiin päästyäni haisin metsältä ja perkasin marjat alushoususillani. Kerroin ystävälleni tekstiviestillä, kun tehtävä oli suoritettu ja marjat pakkasessa. Hän vastasi, että hänen marjansa odottivat vielä kotona, hän itse siemaili baarissa viiniä. Myöhemmin hän tekstasi minulle yön pikkutunneilla, että hänenkin marjansa olivat viimein pakkasessa. Heräsin viestiin, hymyilin ja olin ylpeä meistä molemmista.

Reissun jälkeen keitetty mustikkahillo loppui eilen.