Ostin jälleen yhden arki-iltani syöneen työviikon jälkeen vihdoin sen haaveilemani uuden kameran: digijärkkärin, jonka kaikkien mahtavuuksien opiskeluun joudun vielä paneutumaan. Samaisesta työviikosta suivaantuneena päätin ottaa kaiken toimistolla kuluttamani ilta-ajat takaisin, ja valvoin perjantaina kamerakauppojen jälkeen puoli kahteen hameen palasten parissa. Ilta meni sen verran myöhään, että suunnitelmani lauantaiaamun aikaisesta pitkästä lenkistä kuivuivat kokoon, ja tämä päivä kuluikin sitten kokatessa ja kirpputoreilla. Rentoutuminen on aina parasta, kun sitä tapahtuu ns. ohjelmoimatta. Myönnän, että joskus minun on vaikeaa hellittää viikonloppua kohden, vauhtia kun kertyy viikkoisin joskus liikaakin. Viikonloppuisin tosin olen ottanut itselleni (ja läheisteni kiusaksi) tiukan säännön, jonka mukaan en suvaitse aikataulutettua toimintaa. Viikkoni kuluvat deadlinesta ja tapaamisesta toiseen, joten edes viikonloppujen lävitse on mukavaa vapaakellua ja muuttaa suunnitelmiaan skitsofreeniseen tahtiin.
Olen muuten tuohon hameen lopputulokseen hyvin tyytyväinen, sillä ompelin mm. ekaa kertaa elämässäni vetoketjun. Kangas oli löytö Eurokankaan ale-laarista, tarkoitettu ennemmin kai lasten huoneen verhoiksi kuin aikuisen naisen juhlamekoksi. Kaavat löytyivät jälleen Modasta, kerrassaan helppo tehtävä tuo hame! En tosin vaivautunut tekemään vuorikangasta, koetan selvitä ilman tai korkeintaan alushameen kera. Perjantaina ostin myös uusimman Suuri Käsityö -lehden, testailen niitäkin kaavoja varmasti tässä kevään mittaan.
Perjantaina en jaksanut enää viimeistellä mekon päärmeitä, joten lauantai-ilta kuluukin varmasti nyt niiden kanssa. Olisikohan mekolle joskus käyttöäkin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti