Changes

Madallan kynnystäni päivittää blogiani, ja ryhdyin kirjoittamaan kielellä, jota pystyn kirjoittamaan myös silloin, kun olen väsynyt. Lähiaikoina kiireiset toimistopäivät ovat jälleen ottaneet veronsa, ja olen kotiin päästyäni ollut aivan liian väsynyt. Tuollaisina iltoina, kun en jaksa lähteä edes lenkille, minua eivät myöskään jaksa houkuttaa keskeneräinen villapaitani tai kaulahuivi - tuntuu turhalta neuloa niitä, koska usein teen väsyneenä virheitä ja joudun purkamaan kaiken seuraavana päivänä tai valvon yömyöhään tapellessani kutomukseni kanssa kun en osaa antaa periksi. Toisaalta en myöskään halua intoutua neulomisesta, ja niin, valvoa myöhään. Suuritöisempiin töihin pitäisi saada keskittyä useamman tunnin ajan, jotta niiden suhteen kokisi saavansa todella jotakin aikaiseksi.

Ympärilläni on tapahtumassa varsinainen vauvabuumi, kun monet ystäväni ovat saaneet uusia perheenjäseniä. Pikkuisille ihmisille on aina mukava tehdä jotakin, sillä nuo pienitöiset ja nopeasti valmistuvat tekeleet ovat usein myös sydäntäsärkevän suloisia. Yhdistelinkin siis vauvat ja väsyneet iltani toisiinsa sekä ryhdyin tekemään jämälangoistani (taisi olla Nalle-lankaa) tällaisia vauvan pikkutossuja Moda-lehden (4/2010) ohjeiden (kerrankin muuten virheettömät ja selkeät ohjeet!) mukaan:

Ehdin myös tekemään poikavauvalle vastaavat vaaleansiniset. Niihin laitoin tummasävytteisiä nappeja, jotka olivat kuitenkin kaikki erilaisia ja eri kokoisia: erinäköiset napit olivat hauska lisä! En valitettavasti kuitenkaan ehtinyt ottamaan ennen niiden lahjoittamista kuvaa, joten niiden hauskuus jää nyt täysin kuviteltavaksi asiaksi. Olen vihdoin ostamassa itselleni digikameraa filmikamerani lisäksi, joten minun ei tarvitse turvautua tietokoneeni pikkukameraan saadakseni nopeasti näkyviä tuloksia. Yhä silti haikailen uuden, paremman filmijärkkärin perään, mutta toistaiseksi en ole löytänyt haluamaani käytettynä. Tähänkin asiaan pitäisi tietysti perehtyä... Olenkohan kerännyt itselleni liikaa harrastuksia, sillä usein tuntuu, että en ehdi paneutumaan niihin haluamallani tarmokkuudella? Tänäänkin joudun käymään jobin painia siitä, lähdenkö 16 km lenkille vai ryhdynkö ompelemaan kotelomekkoa, jonka palaset odottavat minua leikattuina keittiön pöydällä? *Huokaus*, elämässä on liikaa ihania asioita, mutta liian vähän viikonloppuja.