New dress was here

Ostin jälleen yhden arki-iltani syöneen työviikon jälkeen vihdoin sen haaveilemani uuden kameran: digijärkkärin, jonka kaikkien mahtavuuksien opiskeluun joudun vielä paneutumaan.  Samaisesta työviikosta suivaantuneena päätin ottaa kaiken toimistolla kuluttamani ilta-ajat takaisin, ja valvoin perjantaina kamerakauppojen jälkeen puoli kahteen hameen palasten parissa. Ilta meni sen verran myöhään, että suunnitelmani lauantaiaamun aikaisesta pitkästä lenkistä kuivuivat kokoon, ja tämä päivä kuluikin sitten kokatessa ja kirpputoreilla. Rentoutuminen on aina parasta, kun sitä tapahtuu ns. ohjelmoimatta. Myönnän, että joskus minun on vaikeaa hellittää viikonloppua kohden, vauhtia kun kertyy viikkoisin joskus liikaakin. Viikonloppuisin tosin olen ottanut itselleni (ja läheisteni kiusaksi) tiukan säännön, jonka mukaan en suvaitse aikataulutettua toimintaa. Viikkoni kuluvat deadlinesta ja tapaamisesta toiseen, joten edes viikonloppujen lävitse on mukavaa vapaakellua ja muuttaa suunnitelmiaan skitsofreeniseen tahtiin. 

Olen muuten tuohon hameen lopputulokseen hyvin tyytyväinen, sillä ompelin mm. ekaa kertaa elämässäni vetoketjun. Kangas oli löytö Eurokankaan ale-laarista, tarkoitettu ennemmin kai lasten huoneen verhoiksi kuin aikuisen naisen juhlamekoksi. Kaavat löytyivät jälleen Modasta, kerrassaan helppo tehtävä tuo hame! En tosin vaivautunut tekemään vuorikangasta, koetan selvitä ilman tai korkeintaan alushameen kera. Perjantaina ostin myös uusimman Suuri Käsityö -lehden, testailen niitäkin kaavoja varmasti tässä kevään mittaan.

Perjantaina en jaksanut enää viimeistellä mekon päärmeitä, joten lauantai-ilta kuluukin varmasti nyt niiden kanssa. Olisikohan mekolle joskus käyttöäkin?

Waiting for the sun

Odotan jo auringon paluuta. En saa kirkasvalolampusta samaa efektiä, vaan päiväni saavat lisää toimintakelpoisa tunteja vain ehdalla tavaralla. Käytännön esimerkki: en edes harkitse lähteväni lenkille tammikuussa puoli seitsemän uutisten jälkeen, mutta kesällä saatan kaivaa lenkkikamppeet esiin vielä yhdeksän uutisten aikoihin. Mental trick.

Changes

Madallan kynnystäni päivittää blogiani, ja ryhdyin kirjoittamaan kielellä, jota pystyn kirjoittamaan myös silloin, kun olen väsynyt. Lähiaikoina kiireiset toimistopäivät ovat jälleen ottaneet veronsa, ja olen kotiin päästyäni ollut aivan liian väsynyt. Tuollaisina iltoina, kun en jaksa lähteä edes lenkille, minua eivät myöskään jaksa houkuttaa keskeneräinen villapaitani tai kaulahuivi - tuntuu turhalta neuloa niitä, koska usein teen väsyneenä virheitä ja joudun purkamaan kaiken seuraavana päivänä tai valvon yömyöhään tapellessani kutomukseni kanssa kun en osaa antaa periksi. Toisaalta en myöskään halua intoutua neulomisesta, ja niin, valvoa myöhään. Suuritöisempiin töihin pitäisi saada keskittyä useamman tunnin ajan, jotta niiden suhteen kokisi saavansa todella jotakin aikaiseksi.

Ympärilläni on tapahtumassa varsinainen vauvabuumi, kun monet ystäväni ovat saaneet uusia perheenjäseniä. Pikkuisille ihmisille on aina mukava tehdä jotakin, sillä nuo pienitöiset ja nopeasti valmistuvat tekeleet ovat usein myös sydäntäsärkevän suloisia. Yhdistelinkin siis vauvat ja väsyneet iltani toisiinsa sekä ryhdyin tekemään jämälangoistani (taisi olla Nalle-lankaa) tällaisia vauvan pikkutossuja Moda-lehden (4/2010) ohjeiden (kerrankin muuten virheettömät ja selkeät ohjeet!) mukaan:

Ehdin myös tekemään poikavauvalle vastaavat vaaleansiniset. Niihin laitoin tummasävytteisiä nappeja, jotka olivat kuitenkin kaikki erilaisia ja eri kokoisia: erinäköiset napit olivat hauska lisä! En valitettavasti kuitenkaan ehtinyt ottamaan ennen niiden lahjoittamista kuvaa, joten niiden hauskuus jää nyt täysin kuviteltavaksi asiaksi. Olen vihdoin ostamassa itselleni digikameraa filmikamerani lisäksi, joten minun ei tarvitse turvautua tietokoneeni pikkukameraan saadakseni nopeasti näkyviä tuloksia. Yhä silti haikailen uuden, paremman filmijärkkärin perään, mutta toistaiseksi en ole löytänyt haluamaani käytettynä. Tähänkin asiaan pitäisi tietysti perehtyä... Olenkohan kerännyt itselleni liikaa harrastuksia, sillä usein tuntuu, että en ehdi paneutumaan niihin haluamallani tarmokkuudella? Tänäänkin joudun käymään jobin painia siitä, lähdenkö 16 km lenkille vai ryhdynkö ompelemaan kotelomekkoa, jonka palaset odottavat minua leikattuina keittiön pöydällä? *Huokaus*, elämässä on liikaa ihania asioita, mutta liian vähän viikonloppuja.

Kangaslöytöjä

Vanha Tampellan kangas kirpparilta

Löytö mökiltä

 Marimekon "Ananas"